Forssan ohjelmaan kuului myös 15 kohtainen kunnallinen ohjelma, jonka seitsemää ensimmäistä kohtaa tarkastelin edellisessä blogissa. Nyt ovat vuorossa kunnallisen ohjelman loput kahdeksan kohtaa.

8. Yleisemmän työttömyysajan sattuessa on kunnan hankittava asujamilleen riittävästi työtä ja riittävä alin palkka. Kuntien on perustettava yleisiä työttömyysrahastoja.

Tähän suuntaan on edetty, mutta ei vaatimus mitenkään toteutunut ole. Tammikuussa 2015 oli 359 600 työtöntä työnhakijaa ja kesäkuun lopussa 2018 272 700  (TEM). Tilastokeskuksen otostutkimuksen mukaan luku oli 192 200. Työttömiä siis riittää edelleen. Työttömyysturvan osalta tavoite on toteutunut paremmin, joskaan kunnat eivät hoida työttömyysturvaa. Kokonaan toinen asia on, missä määrin työttömyyden hoito yleensäkin kuuluu kunnille, mutta sehän oli Forssan kokouksen tavoite.

9. Kunnan työt ovat teetettävät ilman välikäsiä ja paikka maksettava sen tariffin mukaan, mikä kussakin ammatissa on silloin voimassa.

Tämä tavoite on varsin pitkälle toteutunut. Kunnat noudattavat työ- ja virkaehtosopimuksia ja huomattava osa kunnan töistä tehdään kunnan toimesta. Ei kuitenkaan kaikkia.

10. Työaika kunnan töissä on asetettava 8-tuntiseksi.

Tämä tavoite on toteutunut ja jopa ylittynyt. Työaika kunnissa on jo alle 8 tuntia ja sitä vaaditaan palautettavaksi takaisin kahdeksaan tuntiin.

11. Kuntain on perustettava työnvälitystoimistoja, joitten hallinnoissa tulee olla ainakin puolet työväen järjestöjen valitsemia edustajia.

Tällaisena tavoite ei ole toteutunut. Työvoimatoimistot kuuluvat valtionhallintoon, eivätkä työväenjärjestöt valitse niiden hallintoon ainoatakaan edustajaa. Työnvälityksen näkökulmasta tavoite on kohtuullisesti toteutunut. Työvoimatoimisto sentään löytyy useimmista kunnista, joistakin useampikin. Miten ne toimivat onkin sitten taas eri juttu.

12. Kunnallinen kielto-oikeus on saatava aikaan, kunnes yleinen kieltolaki on säädetty.

Kieltolaki tuli ja meni, kts. Forssan ohjelma II.

13. Koulutarpeet kunnan kustannuksella sekä muuten mitä yleinen puolueohjelma tässä kohden määrää.

Peruskoulun osalta tämän voi katsoa toteutuneen. Toisen asteen osalta ei ole toteutunut.

14. vähävaraisia varten todellinen köyhän asianajaja, jonka valitseminen jätettäköön vähävaraisten huostaan.

Tämä on hieman ongelmallinen kohta sikäli, että nykynäkökulmasta on hieman hankala hahmottaa mitä tässä haetaan. Ilmeisesti tällä tarkoitetaan henkilöä, joka erityisesti seuraa köyhien tilannetta ja mahdollisesti tekee aloitteita tilanteen korjaamiseksi (vrt. potilasasiamies yms.), sekä auttaa viranomaisten kanssa. En ainakaan tunnista mitään tällaista toteutuneen.

15. Kunnallisia tehtaitten- ja ammattitarkastajia on asetettava, joitten valitsemiseen riittävän suuri vaikutus työläisille on annettava.

 Ammattientarkastus on toteutunut, joskin toimii nykyisin varsin eri tavalla.  Ensimmäiset määräykset annettiin vuonna 1899, jolloin saatiin kaksi ensimmäistä ammattientarkastajaa.  Mielenkiintoista tässä on se, että alkuvaiheessa työntekijät vastustivat parannuksia useammin kuin työnantajat.

Vuonna 1927 annetun ammattientarkastuslain mukaan kunnan oli palkattava ammattientarkastajia, jos niiden alueella oli työntekijöiden suojelua koskevien säännösten alaisia yrityksiä. Vuoden 1973 työsuojelunvalvontalain myötä kunnallisista ammattientarkastajista luovuttiin. Tehtävää ryhtyivät hoitamaan työnantajien nimeämät työsuojelupäälliköt, työntekijöiden keskuudestaan valitsemat työsuojeluvaltuutetut sekä yhteistoimintaa varten perustetut työsuojelutoimikunnat.

Tässä tarkasteltujen vaatimusten osalta voidaan todeta osan toteutuneen lähes sellaisenaan. Osa ei ole toteutunut vaatimuksen mukaisena, mutta toteutunut jollakin muulla tavalla ja joku on toteutunut jokseenkin vaatimuksen mukaisena.

Vielä on tarkastelematta Forssan ohjelman maatalousohjelma, johon palataan jatkossa.