Perustulo on varsin mielenkiintoinen ajatus. Sen idea sinänsä ei ole erityisen uusi. Varhaisimpana perustuloidean esittelijänä pidetään brittiläistä Thomas   Painea, joka hahmotteli 1790-luvulla valtion maksamaa perustuloa kaikille yli 21-vuotiaille kirjassaan Agrarian Justice. Taloustieteessä perustuloon perustuvat mallit hävisivät keynesiläisyydelle ja sosiaalipolitiikassa se jäi tappiolle työhön sidotuille toimeentulojärjestelmille. Perustulon ajatus on taas noussut keskusteltuun ja siitä on jo konkreettisia esityksiäkin ja nyt ollaan jo yrittämässä kokeiluakin, mikä sinänsä on hyvä asia. Tässä kommentissa tyydyn kuitenkin pohtimaan mallin taustoja. 

Perustulomalleja

Perustuloa, jota on kutsuttu myös kansalaistuloksi ja kansalaispalkaksi, voi lähestyä hyvin pragmaattisesti nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän uudistuksena tai enemmän periaatteellisesti kansantalouden tulojen oikeudenmukaisen jaon kannalta. Keskustelussa nousee väistämättä esille myös työn merkitys ja työn roolin muuttuminen nyky-yhteiskunnassa. Riittääkö kaikille työtä, jolla ansaita elantonsa? Pakottaako perustulo silpputyöhön, niihin paljon puhuttuihin paskaduuneihin, vai vapauttaako se kokonaan työnteosta?

Keskustelussa perustulolla tarkoitetaan kaikille kansalaisille automaattisesti ja ehdoitta kuukausittain maksettavaa rahaa. Useimpiin perustulomalleihin liittyy lisäksi se, että kaikki ansaitut tulot olisivat verollisia ensimmäisestä eurosta alkaen. Itse perustulosta ei maksettaisi veroa.

Perustuloon ei itsessään liity yhteiskunnan rahanjaon muuttaminen. Köyhät eivät siis automaattisesti rikastu eivätkä rikkaat köyhdy perustulojärjestelmässä. Tulonjako riippuu siitä, kuinka suureksi perustulo määritellään ja millainen verotus siihen yhdistetään.

Useimmat konkreettiset Suomeen ehdotetut perustulomallit lähtevät siitä, ettei perustulo voi olla niin suuri, että sillä yksin tulisi pitkää aikaa toimeen, ja siksi näitä malleja on kutsuttu osittaisiksi perustulomalleiksi ja sellainen on nyt tarjolla kokeiluunkin. Tavoitteena on korvata nykyiset sosiaaliturvan vähimmäisetuudet.

Köyhyyden poistaminen

Yksi tärkeimmistä argumenteista perustulon puolesta on minimitoimeentulon takaaminen ja köyhyyden poistaminen. Suomessa perusturva on jo hoidettu työttömyys- ja toimeentulotuen kautta, joten suomalaisessa keskustelussa tämä argumentti ei toimi. Suomessa perustulolla tavoitellaan sitä, että kansalaisten lakisääteinen perusturva hoidettaisiin järkevämmin, tehokkaammin ja oikeudenmukaisemmin. Suomen nykyiset tarveharkintaiset järjestelmät pitävät sisällään sen, että kansalaisten tulee jatkuvasti todistaa tarvitsevansa näitä tukia. Tarveharkintaisiin tukiin liittyy myös se ongelma, että hakemusten käsittely saattaa kestää pitkään. Kädestä suuhun eläville ihmisille muutamankin viikon ylimääräinen odotus tuo suuria ongelmia, ja tähän haetaan ratkaisua.

Vasemmistoliiton malli

Vasemmistoliitto on esittänyt perusturvauudistusta ja asteittaista siirtymistä perustuloon. Heidän mallissaan maksetaan säännöllistä, muista tuloista riippumatonta perustuloa, joka on suuruudeltaan 620 euroa. Eläkeläisille sitä ei maksettaisi. Perustulon lisäksi oli edelleen mahdollista saada 130 euron suuruista perusturvaa työttömyyden, sairauden, lasten kotihoidon tai muun vastaavan syyn perusteella, jolloin perusturvan kokonaissumma on 750 euroa. Asumistuki säilyisi erillisenä tukimuotona ja perustulo sidottaisiin palkkaindeksiin.  Kun tulot nousevat, perustulo peritään asteittain takaisin verotuksessa. Ansiosidonnaiset etuudet maksetaan perustulon päälle siten, että niiden taso säilyy ennallaan.

Mallissa haetaan nykyisen järjestelmän yksinkertaistamista. Ei tarvita monimutkaisia hakuprosesseja eikä perusteluita tuen tarpeelle, ei toistuvia hakuja eikä tuenkäytön seurantaa. 

Kokeilumalli

Kokeilumalli on osittainen perustulo, jonka rinnalla maksettaisiin edelleen joitakin syyperusteisia etuuksia kuten asumistukea ja ansiosidonnaisia etuuksia. Myös lapsilisät säilyisivät. Mallissa perustulo olisi 550 €/kk verottomana. Se on sama kuin perustyöttömyysturva nettona. Perustulo olisi veroton, mutta sen yli menevä osa olisi edelleen veronalaista tuloa.

Sosiaaliturvaa pitäisi uudistaa

Ainoa asia, josta sosiaalipolitiikan osalta vallinnee jonkinasteinen yksimielisyys on, että sitä pitäisi uudistaa. Siitä, miten sitä pitäisi uudistaa, onkin vaihtelevia käsityksiä. Turvaverkon vakavimmat ongelmat ovat perusturvan tasolla. Perusturvan tulisi olla se viimesijainen turvaverkko, johon pääsääntöisesti ei ole tarvetta edes turvautua, vaan ongelmat ratkaistaan jo edeltävissä järjestelmissä ja jonka läpi ei enää voi pudota. Nyky-yhteiskunnassa kumpikaan tavoite ei toimi. Tuohon viimesijaiseen turvaverkkoon joutuu turvautumaan yhä useampi ja siinä on aukkoja, joiden läpi voi pudota.

Yksi ratkaistava ongelma ovat ns. tuloloukut. Nykyjärjestelmän yksi vakavimpia ongelmia alimmalla tulotasolla on järjestelmän on/off luonne. Joko olet täysin tukien varassa tai tulet toimeen omillasi. Pienikin tulonlisäys tuen varassa olevalle vähentää tukia tulonlisäystä enemmän. Perustulomalleissa haetaan ratkaisua tähän ongelmaan. On niillä muitakin tavoitteita, mutta tämä on yksi keskeisistä. Mallista riippuen perustulo muuttaisi sosiaaliturvajärjestelmäämme enemmän tai vähemmän eikä kaikissa malleissa suinkaan lähdetä siitä, että kenenkään asema ei huonontuisi.

Perustulo ei ole mikään automaattinen ratkaisu ongelmiin eivätkä teoreettiset mallit anna vastausta yhteen olennaisimpaan kysymykseen eli siihen, miten ihmiset oikeasti reagoivat osittaiseen perustuloon. Kokeilu antaisi tähän joitakin vastauksia ja siksi se olisi syytä toteuttaa. Koeajan tulisi kuitenkin olla pidempi kuin nyt on esitetty, jotta todelliset vaikutukset niin sosiaaliturvan kuin työmarkkinoidenkin näkökulmasta selviäisivät. Myönteisetkään tulokset eivät vielä takaa sitä, että meillä missään vaiheessa siirryttäisiin perustuloon.

Sekä Vasemmistoliiton että kokeilumallin alkuvaiheen tavoitteena on lähinnä purkaa em. tuloloukkuja, mikä on jo hyvä lähtökohta. Kokeilumallissa lähtötaso vain on alhaisempi. Perustulolle on siis niin sanoakseni tilaus. Sisällöstä riippuu, ratkaiseeko perustulo em. ongelmia vai tuoko se vain uusia ongelmia.  Kaikessa tekemisessä on odotettujen vaikutusten lisäksi odottamattomia vaikutuksia ja kokeilu antanee joitakin vastauksia myös tältä. Mitään ei synny tekemättä, joten kokeilu on kannatettavaa.