Edellisissä kirjoituksissa tarkastelin Forssan ohjelman lähimpiä vaatimuksia. Forssan ohjelman toinen suuri kokonaisuus koski työsuojelua. Katsotaanpa miten nämä yksitoista kohtaa ovat toteutuneet. Tämäkin on niin suuri kokonaisuus, että jaan sen kahteen osaan.

Työväensuojelulainsäädäntöä on tarmokkaasti edistettävä. Sen lähimpänä määränä vaatii Sosiaalidemokraattinen puolue Suomessa:

1. Työaika on saatava 8-tuntiseksi niissä ammateissa, missä eivät epäterveelliset olosuhteet vaadi sitä lyhemmäksi.

8+8+8 eli kahdeksan tuntia työtä, kahdeksan tuntia virkistystä, kahdeksan tuntia lepoa. Tavoite on toteutunut – teoriassa. Tosiasiallinen tilanne on aivan jotain muuta. On ihmisiä, jotka tekevät yli kahdeksan tuntia töitä ja toisaalta meillä on ihmisiä, jotka eivät saa millään kahdeksaa tuntia täyteen, puhumattakaan niistä, joilla ei ole työtä lainkaan. Osa uupuu työmääränsä alle ja toiset kärsivät siitä, että töitä ei ole lainkaan.

Tilanne on olennaisesti parempi kuin Forssan ohjelmaa päätettäessä. Laki kahdeksan tunnin työajasta annettiin 27.11.1917. Muodollisesti tavoite on siis toteutunut jo lähes 100 vuotta sitten. Yhteiskun­nalliset muutokset vain pitävät huolen siitä, että asia on edelleen ajankohtainen.

2. Kullakin paikkakunnalla elintarpeisiin riittävä alin paikka on määrättävä ei ainoastaan valtion ja kuntain, vaan yksityistenkin teettämissä töissä.

Muodollisesti tavoite on toteutunut. Meillä ei ole minimipalkkalakia, eikä myöskään työsopimuslaissa säädetä työntekijälle maksettavan palkan määrästä, eikä siitäkään, että se pitäisi maksaa rahana.

Vähimmäispalkat ja muut työsuhteessa sovellettavat vähimmäisehdot määräytyvät alakohtaisten työehtosopimusten mukaan eli vähimmäispalkka perustuu työehtosopimuksiin. Työnantaja, joka kuuluu työehtosopimuksen tehneeseen työnantajaliittoon, noudattaa liittonsa alalle tekemää työehtosopimusta. Työnantaja, joka ei kuulu työehtosopimuksen tehneeseen työnantajaliittoon, on velvollinen noudattamaan alan yleissitovaa työehtosopimusta. Työnantaja ei saa sopia työntekijälle huonompia etuja kuin yleissitova työehtosopimus määrää. Oma lukunsa on sitten se, missä määrin tämä käytännössä toteutuu.

3. Yötyö on kiellettävä kaikilla muilla aloilla, paitsi sellaisilla, joiden teknillinen laatu tekee katkeamattoman työn välttämättömäksi. Naisilta ja nuorilta työntekijöiltä on yötyö kokonaan kiellettävä.

Yötyö on kaikkien tutkimusten mukaan haitallista, ja se on monen sairauden ja myös ennenaikaisen kuoleman riskitekijä. Tehtävät, jotka edellyttävät yötyötä, ovat lisääntyneet. Myös paljon naisia on yötyössä mm. hoitoalalla. Nuorten työajan pitää olla klo 8–22 välillä (kotitaloustyössä klo 23 asti). Lisäksi 15 vuotta täyttänyt 2-vuorotyössä ammatti­koulu­tuksen saamiseksi enintään klo 24 asti. Kohdan voi katsoa toteutuneen kohtuullisen hyvin, joskaan ei sananmukaisesti.

4. Täysi, vähintään 36 tuntia kestävä yhtämittainen lepoaika viikossa on säädettävä.

Käytännössä tämä on toteutunut. Viikkolevosta on erilaisia määräyksiä ja poikkeuksia, mutta kokonaisuutena tavoite on toteutunut.

5. lapset alle 14 vuoden on kiellettävä kaikesta ansiotyöstä. lapsia (14–16 v.), oppilaita ja nuoria työntekijöitä (16–18 v.) varten on säädettävä riittäviä suojelumääräyksiä.

Ikärajan osalta tämä ei ole kokonaan toteutunut. Jo 13 -vuotias voidaan tietyin edellytyksin ottaa työhön. Käytännössä tavoite on toteutunut jopa liiankin hyvin. Alaikäisten työnsaanti on vähintäänkin vaikeata, joten tavoite on toteutunut siltä osin jopa turhankin hyvin.

6. Naisten työ on kiellettävä aloilla, missä se on heidän ruumiilleen vahingollista. Raskauden aikana on työ helpotettava tai kokonaan kiellettävä siitä alkaen, kuin ne normaalisen raskaudentilan merkit, jotka vaikeuttavat työtä, ilmestyvät raskaudenajan loppupuolella, sekä vähintään 6 viikkoa synnytyksen jälkeen.

Tämä liittyy myös kohtaan 3 (yötyö). Sinänsä työn aiheuttamat riskit raskauden kululle ovat vähen­tyneet työn fyysisen rasituksen pienennyttyä ja työsuojelulainsäädännön kehityttyä. Yötyö ei sinänsä ole kiellettyä raskauden aikana, mutta sitä ei voida velvoittaa tekemään, jos se lääkärin arvion mukaan on terveydelle haitallista.

Äitiysloma voi alkaa aikaisintaan 50 arkipäivää ja viimeistään 30 arkipäivää ennen laskettua aikaa. Kun äitiysloma alkaa, maksaa Kela äitiysrahaa 105 arkipäivää eli noin 4 kuukautta. Tämän vaatimuksen voi katsoa toteutuneen varsin hyvin.

Vielä on 31 kohtaa tarkastelematta, palataan niihin jatkossa.