sunnuntai, 7. lokakuu 2018

Forssan ohjelma VII

Tässä osassa tarkastelen Forssan ohjelman vaatimusten viimeistä kohtaa eli maatalousohjelmaa. Se onkin aivan oma lukunsa vaatimusten joukossa. Suomen työväenliikkeelle maatalouden suuntaa koskeva ongelma oli erityisen tärkeä, koska Suomi oli 1900-luvun alussa vielä vahvasti maata­lousvaltainen maa. Nykynäkökulmasta Forssan kokouksen maatalousoh­jelma on puhtaasti menneen talven lumia.

Forssan puoluekokoukseen puoluehallinto laati pääasiassa Norjan työväenpuolueen ohjelman pohjalta viisi kohtaa käsittävän ehdotuksen, jonka keskeisenä tavoitteena oli sosialististen periaatteiden tuominen maatalousohjelmaan. Ehdotuksen keskeisinä ajatuksina oli yhteiskunnan omistuksen lisääminen ja maatalousosuuskuntien muodostamisen vauhdittaminen.

Forssan ohjelmaan tuli siis erillinen maatalousosa, jossa pyrittiin erilaisin keinoin saamaan valtion ja kuntien omistukseen lisää maata ja tiloja. Valtion omistamat maat piti antaa viljeltäväksi tilattomille tai osuuskunnille, mutta ei omistusoikeudella. Lisäksi valtion oli tuettava taloudellisesti pienviljelystä ja osuustoimintaa.

Maatalousohjelmanaan vaatii puolue:

1. Valtion ja kuntain nyt jo omistamia tiloja ja maa-aloja ei saa myydä eikä lahjoittaa.

Ajatuksena oli säilyttää tilat viljelykäytössä ja lisätä yhteiskunnan roolia maanomistuksessa.

2. Valtion ja kuntain omistamat asumattomat maa-alat ovat saatettavat viljeltäviksi, mutta ei omistusoikeudella.

Tässäkin korostuu ajatus yhteiskunnasta maanomistajana. Maa oli saatava viljelyyn ja turvattava viljelijöiden oikeudet. Selkeä sosialistinen elementti oli se, että viljelijä ei omistanut viljelemäänsä maata.

3. Pakollisesti myytäviksi joutuneet maatilat, kosket ja kaivannot ovat arvioitavat ja otettavat arvatusta hinnasta valtion omiksi.

Maatilojen osalta tämä liittyy kahteen edelliseen kohtaan.  

4. Kunnille on saatava oikeus pakkolunastuksella haltuunsa hankkia yksityisten tiloja tai osia niistä. Lunastus on luettava sen mukaan, mitä nuo maa-alat tuottavat.

Pakkolunastus on omaisuuden lunastamista yleiseen käyttöön korvausta vastaan. Suomessa sekä valtio että kunnat voivat pakkolunastaa maata kansalaisiltaan, joille tulee kuitenkin maksaa lunastetusta maasta täysi korvaus. Tämä kohta on siten toteutunut. Torpparikysymystä järjestettäessä sisällissodan jälkeen käytettiin myös pakkolunastusta varsin hyvin kokemuksen. Laajemmassa mitassa pakkolunastusta käytettiin seuraavan kerran sijoitettaessa siirtoväkeä sodan jälkeen.

5. Valtion hallussa olevat ja vasta lunastettavat maa-alat ovat annettavat tilattomille tai sellaisille osuuskunnille, joitten jäsenet itse viljelevät maata.

Nämä viisi kohtaa tukevat selkeästi ajatusta sosialistisesta yhteiskunnasta, jossa maa on tehokkaassa käytössä, mutta ei yksityisessä omistuksessa. Omistaja on yhteiskunta.

6. Valtionapua on annettava etupäässä pikkuviljelystä tarkoittaville toimenpiteille. Samoin kaikille osuustoiminnan luontoisille yksityisille maatalouden alalla.

Nykynäkökulmasta katsoen kyseessä on maataloustuki, joka kyllä on toteutunutkin, joskaan ei aivan tässä tarkoitetulla tavalla.

7. Torppareille ja maanvuokraajille on saatava täydellinen käyttöoikeus ja myöskin myyntioikeus vuokraamansa maan viljelystuotteisiin, sekä vuokra-ajan loputtua on heille maksettava täysi korvaus siitä, mitä vuokratun maan on heidän työnsä kautta kohonnut.

Tässä oli kyseessä akuutin tilanteen ratkaisu. Torpparivapautus ratkaisi tämän ongelman. Torpparijärjestelmän aikana ainakaan viimeinen kohta ei toteutunut.

 8. Metsästys- ja kalastusoikeus on heti tehtävä omistuksesta riippumattomaksi.

Metsästys ja kalastus ovat Suomessa pääosin luvanvaraisia, mutta omistusoikeudesta ne eivät riipu. Kalastus-/metsästyskortin lisäksi tarvitaan alueen omistajan lupa kalastaa tai metsästää. Metsähallitus myy luvat valtion alueille. Tavoite on siis toteutunut.

9. Erittäinkin valtion ja kuntain toimenpiteitten olisi maanviljelystä ja sen sivuelinkeinoja kaikilla tarkoituksenmukaisilla keinoilla edistettävä, varsinkin siten, että varsinainen rahvas maalla tulisi tuntemaan uusimmat työtavat ja soisi välttämättömät ammattitiedot.

Tavoitteen sinänsä voi katsoa toteutuneen. Missä määrin valtio ja kunnat maanviljelystä ja sen sivuelinkeinoja edistävät on sitten oma lukunsa.

10. Tilatonta väestöä on sivistettävä ja kasvatettava.

Tämä tavoite on toteutunut koulujärjestelmän kehityksen myötä.

11. Palkollissääntö on lakkautettava.

Palkollissääntö oli vanha laki vuodelta 1865. Se säänteli isäntien ja palkollisten suhteita ja kumottiin työsopimuslailla vuonna 1922. Alkuaan lakiin sisältyi palvelupakko, mutta se oli poistunut jo vuonna 1883. Tavoite siis toteutui parissa vuosikymmenessä.

Forssan maatalousohjelma oli tiukasti aikaansa sidottu ja siinä oli selkeä sosialistien näkemys maanomistuksesta.  Maatalousohjelman kaikki vaatimukset, sosialistista maanomistusta lukuun ottamatta, ovat tavalla tai toisella toteutuneet. Kokonaan toinen asia on, missä määrin ne ovat toteutuneet juuri sosialidemokraattien toimesta.

Forssan ohjelmassa luetellut 48 tavoitetta on nyt käsitelty. Ne ovat toteutuneet vaihtelevassa määrin. Kokonaisanalyysin ohjelman tavoitteiden toteutumisesta seuraavalla kerralla.

 

sunnuntai, 30. syyskuu 2018

Forssan ohjelma VI

Forssan ohjelmaan kuului myös 15 kohtainen kunnallinen ohjelma, jonka seitsemää ensimmäistä kohtaa tarkastelin edellisessä blogissa. Nyt ovat vuorossa kunnallisen ohjelman loput kahdeksan kohtaa.

8. Yleisemmän työttömyysajan sattuessa on kunnan hankittava asujamilleen riittävästi työtä ja riittävä alin palkka. Kuntien on perustettava yleisiä työttömyysrahastoja.

Tähän suuntaan on edetty, mutta ei vaatimus mitenkään toteutunut ole. Tammikuussa 2015 oli 359 600 työtöntä työnhakijaa ja kesäkuun lopussa 2018 272 700  (TEM). Tilastokeskuksen otostutkimuksen mukaan luku oli 192 200. Työttömiä siis riittää edelleen. Työttömyysturvan osalta tavoite on toteutunut paremmin, joskaan kunnat eivät hoida työttömyysturvaa. Kokonaan toinen asia on, missä määrin työttömyyden hoito yleensäkin kuuluu kunnille, mutta sehän oli Forssan kokouksen tavoite.

9. Kunnan työt ovat teetettävät ilman välikäsiä ja paikka maksettava sen tariffin mukaan, mikä kussakin ammatissa on silloin voimassa.

Tämä tavoite on varsin pitkälle toteutunut. Kunnat noudattavat työ- ja virkaehtosopimuksia ja huomattava osa kunnan töistä tehdään kunnan toimesta. Ei kuitenkaan kaikkia.

10. Työaika kunnan töissä on asetettava 8-tuntiseksi.

Tämä tavoite on toteutunut ja jopa ylittynyt. Työaika kunnissa on jo alle 8 tuntia ja sitä vaaditaan palautettavaksi takaisin kahdeksaan tuntiin.

11. Kuntain on perustettava työnvälitystoimistoja, joitten hallinnoissa tulee olla ainakin puolet työväen järjestöjen valitsemia edustajia.

Tällaisena tavoite ei ole toteutunut. Työvoimatoimistot kuuluvat valtionhallintoon, eivätkä työväenjärjestöt valitse niiden hallintoon ainoatakaan edustajaa. Työnvälityksen näkökulmasta tavoite on kohtuullisesti toteutunut. Työvoimatoimisto sentään löytyy useimmista kunnista, joistakin useampikin. Miten ne toimivat onkin sitten taas eri juttu.

12. Kunnallinen kielto-oikeus on saatava aikaan, kunnes yleinen kieltolaki on säädetty.

Kieltolaki tuli ja meni, kts. Forssan ohjelma II.

13. Koulutarpeet kunnan kustannuksella sekä muuten mitä yleinen puolueohjelma tässä kohden määrää.

Peruskoulun osalta tämän voi katsoa toteutuneen. Toisen asteen osalta ei ole toteutunut.

14. vähävaraisia varten todellinen köyhän asianajaja, jonka valitseminen jätettäköön vähävaraisten huostaan.

Tämä on hieman ongelmallinen kohta sikäli, että nykynäkökulmasta on hieman hankala hahmottaa mitä tässä haetaan. Ilmeisesti tällä tarkoitetaan henkilöä, joka erityisesti seuraa köyhien tilannetta ja mahdollisesti tekee aloitteita tilanteen korjaamiseksi (vrt. potilasasiamies yms.), sekä auttaa viranomaisten kanssa. En ainakaan tunnista mitään tällaista toteutuneen.

15. Kunnallisia tehtaitten- ja ammattitarkastajia on asetettava, joitten valitsemiseen riittävän suuri vaikutus työläisille on annettava.

 Ammattientarkastus on toteutunut, joskin toimii nykyisin varsin eri tavalla.  Ensimmäiset määräykset annettiin vuonna 1899, jolloin saatiin kaksi ensimmäistä ammattientarkastajaa.  Mielenkiintoista tässä on se, että alkuvaiheessa työntekijät vastustivat parannuksia useammin kuin työnantajat.

Vuonna 1927 annetun ammattientarkastuslain mukaan kunnan oli palkattava ammattientarkastajia, jos niiden alueella oli työntekijöiden suojelua koskevien säännösten alaisia yrityksiä. Vuoden 1973 työsuojelunvalvontalain myötä kunnallisista ammattientarkastajista luovuttiin. Tehtävää ryhtyivät hoitamaan työnantajien nimeämät työsuojelupäälliköt, työntekijöiden keskuudestaan valitsemat työsuojeluvaltuutetut sekä yhteistoimintaa varten perustetut työsuojelutoimikunnat.

Tässä tarkasteltujen vaatimusten osalta voidaan todeta osan toteutuneen lähes sellaisenaan. Osa ei ole toteutunut vaatimuksen mukaisena, mutta toteutunut jollakin muulla tavalla ja joku on toteutunut jokseenkin vaatimuksen mukaisena.

Vielä on tarkastelematta Forssan ohjelman maatalousohjelma, johon palataan jatkossa.

sunnuntai, 23. syyskuu 2018

Forssan ohjelma V

Olen nyt käsitellyt Forssan ohjelmasta puolueen lähimmät vaatimukset, 11 kohtaa, työväensuojelun lainsäädäntö, myös 11 kohtaa. Jäljellä on vielä kunnallinen ohjelma, 15 kohtaa ja maatalousohjelma, 11 kohtaa. Nyt on vuorossa kunnallisen ohjelman seitsemän ensimmäistä kohtaa.

 Kunnallisena ohjelmanaan vaatii puolue:

1.Äänioikeusoloja korjattaessa ei kunkunnallista vaalioikeutta missään tapauksessa saa asettaa äänioikeutta ahtaammalle. Työväelle on kunnallisissa edustuslaitoksissa myönnettävä väkilukuun nähden suhteellinen määrä edustajasijoja.

Ensimmäinen osa on toteutunut, mutta ei jälkimmäinen. Tämä liittyy lähimpien tavoitteiden ensimmäisen kohdan yleiseen ja yhtäläiseen vaalioikeuteen. Valtiollisella tasollahan tavoite saavutettiin jo vuosien 1904–1906 eduskuntauudistuksessa. Kunnallisella puolueella toteutumista olikin odoteltava pidempään. Siellä äänioikeus oli porrastettu tulojen mukaan aina vuoteen 1917. Sisällissodan vuoksi ensimmäiset yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvat kunnallisvaalit päästiin järjestämään vasta vuonna 1918.

Tavoitteen jälkimmäinen osa ei ole toteutunut. Edustus perustuu puolueiden vaalimenestykseen eikä väestön luokka-asemaan sellaisenaan. Työväestön määritelmäkin on tuottanut ongelmia. Tästä on hyvä esimerkki SAK:n periaateohjelma. Vuonna 1971 hyväksytyssä periaateohjelmassa määritellään myös työttömien kuuluminen työväkeen, mutta maininta on jo ajat sitten poistettu SAK:n periaateoh­jel­masta. On siis tulkinnanvaraista kuuluvatko työttömät työväestöön.

2.Tilanahtauden ja siitä johtuvien terveydellisten sekä muiden epäkohtain poistamiseksi ynnä monien muiden vaatimusten tyydyttämiseksi on kuntain, varsinkin kaupunkikuntain, ostettava lisämaita mahdollisimman suurissa määrissä.

Tämä liittynee kaavoituspolitiikkaan siten, että kaupungin omistama maa on halvempaa ja sille on siten helpompi rakentaa kohtuuhintaisia asuntoja. Liittyy siten kohtaan 4. Kunnat ovat hankkineet maata omistukseensa, mutta merkitseekö se tämän tavoitteen toteutumista. Voitaneen todeta tavoitteen toteutuneen osittain.

3. Kuntien on otettava haltuunsa sellaiset yleiselle hyvinvoinnille tärkeät liikealat, joita se menestyksellä voi hoitaa tai jotka yksityisten hallussa ollen saattavat kunnan jäsenet heistä suuressa määrässä riippuvaisiksi.

Sosialisointi ei ole onnistunut millään tasolla. Nähtävästi puolue on luopunut koko ajatuksesta jo ajat sitten.

4. Työväen asuntopulan poistamiseksi on kuntain rakennettava riittävästi ajanmukaisia asuntoja sekä yksityistä yritteliäisyyttä sillä alalla vissien ohjeiden alaisena kaikin tavoin edistettävä. Kunnallisia yömajoja on järjestettävä.

Asuntopula näyttää olevan ikuisuuskysymys. Sitä on yritetty poistaa vaihtelevalla menestyksellä, mutta edelleen se vaivaa. Sinänsä asuntoja on kyllä riittävästi, mutta ne eivät läheskään aina ole siellä, missä ihmiset ovat ja tilanne elää kaiken aikaa. Voidaan todeta tavoitteen toteutuneen vain osittain.

5. Sairaanhoito, lääkärinapu lääkkeet ja hautaus kunnan kustannuksella. Näitä maksuja ei saa pitää vaivaisapuna.

Tämä tavoite ei ole toteutunut miltään osin.

6. Turvattomain lasten ja vanhusten hoito on ajanmukaisella ja inhimillisellä tavalla järjestettävä.

Tilanne on parempi kuin ohjelman laatimisen aikaan, mutta vakavia ongelmia on edelleen. Tavoitteessa on edistytty, mutta se ei ole toteutunut.

7. Työväestölle on laitettava kuntain kustannuksella terveellisiä, hyvin järjestettyjä ja maksuttomia kesälomasiirtoloita.

Kesäsiirtolat tulivat ja menivät. Aika ja yhteiskunnallinen kehitys ovat ajaneet niistä ohi, mutta tavoite jollakin tasolla toteutui. Toki leirejä vieläkin järjestetään, mutta ne ovat luonteeltaan toisenlaisia, usein vain viikon mittaisia.

Nämä 7 tavoitetta ovat toteutuneet vaihtelevassa määrin. Oikeastaan vain äänioikeutta koskevat tavoitteet ovat täysin toteutuneet. Osa tavoitteista, kuten asuntopulan poistaminen, ovat osoittautuneet ikuisuuskysymyksiksi. Mutta kokonaisuutena kunnallisen ohjelman seitsemän ensimmäisen kohdan osalta voidaan todeta niiden toteutuneen kohtalaisesti.

Vieläkin on käsittelemättä 21 tavoitetta. Palataan asiaan taas viikon kuluttua.

sunnuntai, 16. syyskuu 2018

Forssan ohjelma IV

Forssan ohjelma IV

Edellisessä osassa tarkastelin työväensuojelua koskevien vaatimusten kuutta ensimmäistä kohtaa. Niiden voi katsoa toteutuneen vähintäänkin kohtuullisesti, mutta korjattavaakin on.  Tässä arvioin tämän ryhmän loput kohdat (5 kpl) ja miten niiden kanssa on käynyt.

7. Edellä olevat määräykset ovat ulotettavat, paitsi teollisuustyöväkeen, käsityöläisiin, maanviljelystyöväkeen ja palvelijoihin sekä, mikäli mahdollista, kauppa- ja kulkulaitosten työväkeen.

Tässä viitataan työväensuojelua koskevien vaatimusten kuuteen ensimmäiseen kohtaan. Tämän kohdan tavoite on toteutunut samalla tavoin kuin ne ovat toteutuneet kohtien 1–6 osalta.

8. Työväen suojelusmääräysten tarkkaa noudattamista valvomaan on asetettava riittävä määrä sekä mies- että naistarkastajia ammatin laadun mukaan ja määrättävä niille apulaisia työväestöstä. Suojeluslakien rikkominen on estettävä ankaroilla rangaistuksilla.

Tältäkin osin tilanne on olennaisesti parempi, kuin oli ohjelmaa hyväksyttäessä. Onko työsuojelumää­räysten valvonta riittävää, on jossakin määrin mielipidekysymys. Samoin se, ovatko rikkeistä saadut rangaistukset oikein mitoitettuja.

9. Kaikkiin työntekijöihin sekä heidän asemassaan oleviin henkilöihin ulottuva kansanvakuutus, käsittaen, paitsi sairas- ja tapaturma-, myöskin vanhuus- ja ansiokyvyttömyys- sekä leskien ja orpolasten ynnä työttömyysvakuutuksen, on saatava aikaan. Vakuutuksesta syntyvät kustannukset suoritetaan yleisen tulo-, varallisuus- ja perintöveron kautta keräytyvistä varoista. Vakuutuslaitoksen hallinnon jäsenet valitsevat vakuutetut itse.

Vakuutusten kattavuuden osalta tavoite on saavutettu. Tason osalta voidaan kysyä, onko taso kaikilta osin riittävä. Vakuutuslaitosten hallinnon osalta tavoite on toteutunut vain osittain. Keskinäisessä vakuutusyhtiössä valtaa käyttävät vakuutuksenottajat sekä erikseen määrätyn takuupääoman omistajat. Osakeyhtiömuotoisissa vakuutusyhtiöissä valtaa käyttävät osakkeenomistajat.

10. Vakuutuslait ovat siten laadittavat, että ne eivät anna aihetta mielivaltaiselle tulkitsemiselle eikä kiertelemiselle. Vakuutetuille ja heidän omaisilleen on täysivahingonkorvaus.

Mitenkähän tämän osalta on? Vaikkapa kielteisen sairauseläkepäätöksen Kelalta saaneet saattavat olla eri mieltä. Siltäkin osin kysymys kuitenkin kuuluu, onko kyseessä mielivalta vai puutteet sosiaaliturvassa?

11. Aviottomille ja hoidotta jääneille on valtion toimesta saatava täysin tarkotustaan vastaava hoito ja kasvatus.

Lastensuojelu on Forssan ajoista parantunut. Nykyinen Lastensuojelu jakaantuu ehkäisevään lastensuojeluun ja lapsi- ja perhekohtaiseen lastensuojeluun. Monet käytännön esimerkit osoittavat, että tavoitteeseen on vielä matkaa. Ne säästöt, ne säästöt.

Työväensuojelun tavoitteet ovat toteutuneet paremmin kuin ohjelman lähiajan tavoitteet. Työväensuojelun osalta kaikki 11 kohtaa ovat toteutuneet varsin pitkälle. Yhteiskunnalliset muutokset ja tekniikan kehittyminen ovat korjanneet monta asiaa, mutta tuoneet tilalle uusia ongelmia. Asiat muuttuvat jatkuvasti ja vaativat aina uusia ratkaisuja.

Vielä on 48 kohdasta tarkastelematta kunnallinen ohjelma ja maatalousohjelma, yhteensä 26 kohtaa. Palataan asiaan taas viikon kuluttua.

sunnuntai, 9. syyskuu 2018

Forssan ohjelma III

Edellisissä kirjoituksissa tarkastelin Forssan ohjelman lähimpiä vaatimuksia. Forssan ohjelman toinen suuri kokonaisuus koski työsuojelua. Katsotaanpa miten nämä yksitoista kohtaa ovat toteutuneet. Tämäkin on niin suuri kokonaisuus, että jaan sen kahteen osaan.

Työväensuojelulainsäädäntöä on tarmokkaasti edistettävä. Sen lähimpänä määränä vaatii Sosiaalidemokraattinen puolue Suomessa:

1. Työaika on saatava 8-tuntiseksi niissä ammateissa, missä eivät epäterveelliset olosuhteet vaadi sitä lyhemmäksi.

8+8+8 eli kahdeksan tuntia työtä, kahdeksan tuntia virkistystä, kahdeksan tuntia lepoa. Tavoite on toteutunut – teoriassa. Tosiasiallinen tilanne on aivan jotain muuta. On ihmisiä, jotka tekevät yli kahdeksan tuntia töitä ja toisaalta meillä on ihmisiä, jotka eivät saa millään kahdeksaa tuntia täyteen, puhumattakaan niistä, joilla ei ole työtä lainkaan. Osa uupuu työmääränsä alle ja toiset kärsivät siitä, että töitä ei ole lainkaan.

Tilanne on olennaisesti parempi kuin Forssan ohjelmaa päätettäessä. Laki kahdeksan tunnin työajasta annettiin 27.11.1917. Muodollisesti tavoite on siis toteutunut jo lähes 100 vuotta sitten. Yhteiskun­nalliset muutokset vain pitävät huolen siitä, että asia on edelleen ajankohtainen.

2. Kullakin paikkakunnalla elintarpeisiin riittävä alin paikka on määrättävä ei ainoastaan valtion ja kuntain, vaan yksityistenkin teettämissä töissä.

Muodollisesti tavoite on toteutunut. Meillä ei ole minimipalkkalakia, eikä myöskään työsopimuslaissa säädetä työntekijälle maksettavan palkan määrästä, eikä siitäkään, että se pitäisi maksaa rahana.

Vähimmäispalkat ja muut työsuhteessa sovellettavat vähimmäisehdot määräytyvät alakohtaisten työehtosopimusten mukaan eli vähimmäispalkka perustuu työehtosopimuksiin. Työnantaja, joka kuuluu työehtosopimuksen tehneeseen työnantajaliittoon, noudattaa liittonsa alalle tekemää työehtosopimusta. Työnantaja, joka ei kuulu työehtosopimuksen tehneeseen työnantajaliittoon, on velvollinen noudattamaan alan yleissitovaa työehtosopimusta. Työnantaja ei saa sopia työntekijälle huonompia etuja kuin yleissitova työehtosopimus määrää. Oma lukunsa on sitten se, missä määrin tämä käytännössä toteutuu.

3. Yötyö on kiellettävä kaikilla muilla aloilla, paitsi sellaisilla, joiden teknillinen laatu tekee katkeamattoman työn välttämättömäksi. Naisilta ja nuorilta työntekijöiltä on yötyö kokonaan kiellettävä.

Yötyö on kaikkien tutkimusten mukaan haitallista, ja se on monen sairauden ja myös ennenaikaisen kuoleman riskitekijä. Tehtävät, jotka edellyttävät yötyötä, ovat lisääntyneet. Myös paljon naisia on yötyössä mm. hoitoalalla. Nuorten työajan pitää olla klo 8–22 välillä (kotitaloustyössä klo 23 asti). Lisäksi 15 vuotta täyttänyt 2-vuorotyössä ammatti­koulu­tuksen saamiseksi enintään klo 24 asti. Kohdan voi katsoa toteutuneen kohtuullisen hyvin, joskaan ei sananmukaisesti.

4. Täysi, vähintään 36 tuntia kestävä yhtämittainen lepoaika viikossa on säädettävä.

Käytännössä tämä on toteutunut. Viikkolevosta on erilaisia määräyksiä ja poikkeuksia, mutta kokonaisuutena tavoite on toteutunut.

5. lapset alle 14 vuoden on kiellettävä kaikesta ansiotyöstä. lapsia (14–16 v.), oppilaita ja nuoria työntekijöitä (16–18 v.) varten on säädettävä riittäviä suojelumääräyksiä.

Ikärajan osalta tämä ei ole kokonaan toteutunut. Jo 13 -vuotias voidaan tietyin edellytyksin ottaa työhön. Käytännössä tavoite on toteutunut jopa liiankin hyvin. Alaikäisten työnsaanti on vähintäänkin vaikeata, joten tavoite on toteutunut siltä osin jopa turhankin hyvin.

6. Naisten työ on kiellettävä aloilla, missä se on heidän ruumiilleen vahingollista. Raskauden aikana on työ helpotettava tai kokonaan kiellettävä siitä alkaen, kuin ne normaalisen raskaudentilan merkit, jotka vaikeuttavat työtä, ilmestyvät raskaudenajan loppupuolella, sekä vähintään 6 viikkoa synnytyksen jälkeen.

Tämä liittyy myös kohtaan 3 (yötyö). Sinänsä työn aiheuttamat riskit raskauden kululle ovat vähen­tyneet työn fyysisen rasituksen pienennyttyä ja työsuojelulainsäädännön kehityttyä. Yötyö ei sinänsä ole kiellettyä raskauden aikana, mutta sitä ei voida velvoittaa tekemään, jos se lääkärin arvion mukaan on terveydelle haitallista.

Äitiysloma voi alkaa aikaisintaan 50 arkipäivää ja viimeistään 30 arkipäivää ennen laskettua aikaa. Kun äitiysloma alkaa, maksaa Kela äitiysrahaa 105 arkipäivää eli noin 4 kuukautta. Tämän vaatimuksen voi katsoa toteutuneen varsin hyvin.

Vielä on 31 kohtaa tarkastelematta, palataan niihin jatkossa.

  • Matti Wuorikoski. Kirjeitä korvesta

    Metsämökin tontun mietteitä Kalkun korvesta.
    Muuten, korpi ei ole laaja asumaton alue, vaan maastotyyppi.

    Motto: Älkää katsoko heidän suutaan, katsokaa heidän käsiään.