Kirjoittelin jo vuonna 2013 työttömyyskassoista, ammattiliitoista ja yleisestä työttömyyskassasta. Jälkimmäinenhän on alusta lähtien ollut kivi ay-liikkeen kengässä ihan ymmärrettävistä syistä. Esitin tuolloin, että ay-liikkeen kannattaisi työttömyyskassojen osalta yhdistää voimavaransa ja perustaa yhteinen työttömyyskassa, johon kaikki voivat liittyä, kuten nyt Yleiseen työttömyyskassaan. Tavan mukaan asia ei kiinnostanut ketään. Eikä näytä kiinnostavan edelleenkään, veisataan vain vanhaa virttä, nuottia hieman vaihdellen, YTK:n turmiollisuudesta tekemättä asialle mitään.  

 Kuten sanottu, ammattiyhdistysliikettä hiertää erityisesti 1990-luvun alussa perustettu Yleinen työttömyyskassa (YTK). Perustamisen yhtenä julkilausuttuna tavoitteena oli ay-liikkeen vaikutusvallan heikentäminen  turvaamalla ansiosidonnainen työttömyysturva ilman, että liitytään ammattiliittoon. Sinänsähän jo työttömyyskassalaki edellyttää, että kassan jäsenyyden ehtona ei saa olla kuuluminen muuhun yhdistykseen (3 §). Mahdollisuus on ollut olemassa 1970-luvulta lähtien.

Työttömyyskassalain mukaan kassa ei myöskään saa olla sellaisessa yhteydessä muunlaista toimintaa harjoittavaan järjestöön, jossa kassan itsenäisyys tulisi rajoitetuksi (1 §).  Yleistä työttömyyskassaa moititaan siitä, että se ei aja eikä vaadi palkankorotuksia jäsenilleen, eikä aja jäsentensä työsuhde-etuja. Mikään työttömyyskassa ei tee niin, koska ne eivät saa niin tehdä. Tässähän se ay-liike tulee mukaan. Työttömyyskassat hoitavat ansiosidonnaisen työttömyysturvan maksatuksen, ne eivät voi lainsäädännöstä johtuen mitenkään vaikuttaa työn ehtoihin. Eivät parantavasti, eivätkä huonontavasti.  Yleistä työttömyyskassaa siis arvostellaan siitä, että se ei tee sellaista, mitä työttömyyskassa ei saakaan tehdä.   

Tuskin ammattiliitoilta on jäänyt huomaamatta  YTK:n perustamisen jälkeen tapahtuneet olennaiset muutokset työmarkkinoilla. Se vain ei ole kyennyt vastaamaan niihin. Meillä työskentelee jo yli kolmannes työntekijöistä epätyypillisissä työsuhteissa. Ne ovat osa-aikatöitä, usein lyhyitä työsuhteita, joita saatetaan ketjuttaa pitkäänkin.  Vaihtelevien työalojen vuoksi, näillä prekariaatiksi itseään kutsuvilla, ei välttämättä ole edes tosiasiallista mahdollisuutta liittyä ammattiliittoon ja sen työttömyyskassaan, koska ammattiliitot rajaavat jäsenyytensä tiettyyn alaan ja liiton työttömyyskassan jäsenyys rajataan samoihin rajoihin. 

Jatkuva ammattiliiton ja työttömyyskassan vaihtaminen ei käytännössä toimi, eikä sitä kukaan edes yritä. YTK tarjoaa tässä tilanteessa mahdollisuuden liittyä työttömyyskassaan, jossa korvauksen saamiseen riittää työssäoloehdon täyttyminen riippumatta siitä, kuinka monessa työpaikassa ja kuinka monella alalla se tapahtuu. Siten on sentään mahdollisuus ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. 

 Ay-liikkeen todellakin kannattaisi työttömyyskassojen osalta yhdistää voimavaransa ja perustaa yhteinen työttömyyskassa, johon kaikki voivat liittyä, kuten nyt Yleiseen työttömyyskassaan.  Se vähentäisi turhaa hallinnointia ja antaisi lisää  resursseja hoitaa korvausasioita tiukassakin tilanteessa. Prekariaatille malli toisi tilaisuuden tulla mukaan ay-liikkeeseen työttömyyskassan kautta. Ensin liitytään työttömyyskassaan ja turvataan ansiosidonnainen työttömyysturva ja työllisyystilanteen vakiintuessa voisi sitten liittyä oman alansa ammattiliittoon.